Elämää 21^stvuosisata on täynnä innovaatioita ja mukavuuksia. Näiden muutosten laajuus ja niiden vaikutus kokemuksiimme ovat laajat aina syömästämme ruoasta päivittäisten tehtäviemme suorittamiseen. Pystymme tekemään monia asioita nopeammin, tehokkaammin ja mukavammin. Ruoka on maukkaampaa ja viihde helpompaa, virkistävää ja jännittävää. Vaikka näistä on potentiaalisesti hyötyä, lasten kanssa työskentelevänä psykologina näen monia haasteita, joita nämä nykypäivän edistykset tuovat mukanaan.

Olemme poistaneet monia vaiheita, jotka helpottavat elämäämme mikroaaltouuneista ja valmisruoista hakukoneisiin laitteisiin. Vaikka tuemme nopeatempoisia elämäntyyliämme, suunnittelu, järjestys ja tehtävien suorittaminen näyttävät tapahtuvan lähes ilman vaivaa. Lostissa on aikaa pohtia, pohtia hyviä ja huonoja puolia, harjoitella yrityksen ja erehdyksen ongelmanratkaisua, keskustella pienistä keskusteluista ja kokea odottamista. Välitöntä tyydytystä odotetaan. Saamme vastaukset ja tiedot puhelimiimme hetkessä. Voimme nyt napata ja mennä syömään lenkillä, vähentämään yhteistä aikaa keittiössä tai ruokapöydässä.

Viihteen alalla media on kaikkialla. Se on autoissamme, lentokoneissamme ja mobiililaitteissamme. Samalla kun olemme vanhempina helpottuneet loputtomista vinkuista 'Olemmeko jo perillä?' olemme menettäneet joitain hyviä asioita. Ikkunasta ulos katsominen maastoon, puhuminen tai pelien kuten 'I Spy' pelaaminen eivät ole enää osa matkustamista nykyään. Julkisesti meidän ei enää tarvitse edes katsoa ympärillämme olevia ihmisiä, saati puhua heille. Voimme nyt matkustaa omassa henkilökohtaisessa kuplassamme emmekä olla vuorovaikutuksessa kenenkään muun kanssa.

Sosiaalisella medialla on etunsa yhteyden jakamisessa. Alaspuolella käyttäjät voivat kuitenkin luoda haluamansa identiteetin ja sanoa asioita katsomatta viestin vastaanottajaa. Teini-ikäisten tutkiessa identiteettiä ja romanttisia suhteita, se on avoin pelikenttä ilman paljon palautetta. Se voi olla avoin kausi seksille, eroille, kerskulle ja kiusaamiselle.

Näiden pelien virtuaalimaailmat ovat visuaalisesti jännittäviä ja antavat välitöntä palautetta. Tehtävän voittaminen, ryöstöjen räjäyttäminen, fläppien tekeminen, oman maailman rakentaminen ja eeppiset voitot ovat kaikki paljon ilahduttavampia kuin läksyjen tekeminen, hampaiden harjaus, suihkussa käyminen tai nukkumaanmeno.

Lopuksi, välipalat, karamellit ja valmisruoat ovat laajalti saatavilla suolalla, sokerilla ja kemikaaleilla, jotka lisäävät syömisen kokemusta. Näin ollen nämä syödyt ruoat ovat ilahduttavia ja puhuvat suoraan aivojen mielihyväkeskukselle, ruokkien himoa ja ylivoimaista kylläisyyttä. Tiedämme, että liikalihavuus on maamme suuri terveyshaaste.

Vanhempana, lääkäreinä ja koko yhteiskuntana meidän on pohdittava, miten tämä kaikki muokkaa lapsiamme, heidän mieltään, heidän tulevaa toimintaansa ja yhteiskuntaamme. Olemmeko tehneet asioista liian kiihottavia niin, että elämän lasku ja virtaus on alivoimaista? Odotetaanko, että meidän pitää viihdyttää koko ajan? Luoko välitön tyydytys napin painalluksella uskoa, että kaiken pitäisi olla välitöntä? Onko nyt oletus, ettei meidän tarvitse keskustella muiden kanssa, olla yhteydessä, jakaa yhteisiä kokemuksia tai keskustella ideoista ja tehdä yhteistyötä? Entä suunnittelu, järjestys ja odotuksen jännitys?

Näen useita olennaisia ​​haasteita. Ihmisten välisen yhteyden kudos voi särkyä, kun meidän ei tarvitse olla vuorovaikutuksessa tai huolehtia muista. Yhteisöllisyyden tunne voi heiketä ja sosiaalisista taidoista tulee vain merkityksettömiä. Luottamus, myötätunto, yhteys ja sitoutuminen ovat tärkeitä kansalaisyhteiskunnan toiminnalle ja yhteiskunnalle selviytymiselle, erityisesti näinä haastavina aikoina. Yksilöinä yhteyden puute voi myös lisätä yksinäisyyden tunnetta ja johtaa ahdistukseen ja masennukseen. Toiseksi riippuvuus ulkoisista kokemuksista voi turruttaa huomion omiin sisäisiin kokemuksiinsa, kuten kehon tuntemuksiin, kuten kylläisyyteen, tai ideoihin, ajatuksiin, tunteisiin ja luovuuteen. Innovaatiot vievät inspiraatiota ja hikoilua. Kun ei juurikaan tarvitse sietää turhautumista tai kamppailua konkreettisen maailman realiteettien kanssa, hinta voi olla sitkeyden, luovuuden ja innovaatioiden puute. Lopuksi välitöntä tyydytystä tai korkeaa palkkiota tarjoavien toimintojen keskeyttäminen voi laukaista vetäytymisen. Se on kuin kun suola poistetaan tutuista resepteistä, kokemus on, että se on tylsää ja mautonta. Kestää hetken, ennen kuin alkaa arvostaa hienovaraisempia tunteita, jotka liittyvät jokapäiväiseen elämään. Tämä prosessi voi sisältää surua, surua, ärtyneisyyttä ja tuskallista tylsyyttä.

Vanhempana on tärkeää ottaa huomioon sekä pitkän että lyhyen aikavälin seuraukset siitä, miten otamme käyttöön tämän päivän innovaatiot. Koska olemme vastuussa lastemme onnellisuudesta ja menestyksestä sekä seuraavasta sukupolvesta, meidän on autettava heitä saamaan hallintataidot. Tässä on joitain erityisiä ehdotuksia harkittavaksi:

1) Pidä laitteista vapaa-aikaa, kun kaikki perheenjäsenet laittavat KAIKKI laitteet pois.

2) Aseta odotus, että ateriaajat ovat puhumista varten.

3) Leivonta-/keittoprojektit lapsesi kanssa

4) Pelaa lautapelejä

5) Estä tekniikka lyhyiltä automatkoilta

6) Syökää yhdessä herkkuja tietoisesti

7) Pyydä lastasi pakkaamaan lounas

8) Tehkää yhdessä palapelejä

9) Keskustele elokuvien, kirjojen tai TV-ohjelmien vaihtoehtoisista päätteistä.

10) Ihmiset katsovat. Keksi tarinoita siitä, missä he olivat, mitä he haluavat nyt, miltä heistä tuntuu ja miten tarina päättyy.

Vaikka kaikilla modernin elämän mukavuuksilla ja innovaatioilla on kääntöpuolensa, niillä on selvästi monia tahattomia seurauksia. Huomaavaisena vanhempana on tärkeää, että harkitsemme kompromisseja lyhyen ja pitkän aikavälin hyödyt. Vanhempana haluamme pohtia, kuinka haavoittuvainen lastenneurologia on ja kuinka heidän kokemuksensa muovaavat keitä he ovat ja miten he toimivat. Korkean palkkion kokemukset voivat tulla paremmiksi kuin tosielämän kokemuksia ja heikentää harkintakykyä ja toimintaa. Resilienssin kehittymisen tukemiseksi meidän on autettava lapsiamme kohtaamaan arjen haasteet ja oppimaan tuntemaansa. Innovaatiot ja mukavuudet voivat olla tukea, mutta hyvää voi olla liikaa!